perjantai 10. maaliskuuta 2017

Alkon Pienpanimo-oluet 2017: Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout

Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout

No niin! Tästä on puhuttu, tätä on odotettu, tätä on vihdoin saatu ja tästä on pidetty. Pyynikin Käsityöläispanimon tynnyrikypsytetty Imperial Stout on noussut yhdeksi ensimmäisen kvartaalin olutkeskusteluiden keskeisimmistä keitoksista. Eikä syyttä, tietenkään.

BrewDoginkin muutaman tynnyrioluen yhteydestä tutun Heaven Hill -tislaamon 200-litraisissa tynnyreissä ikääntynyt manselainen saapui Alkon käsityöviikkojen tarjontaan muuta kattausta myöhemmin, mikä oli omiaan herättämään kulissien salaliittoteoreetikot ja supistelijat talvihorroksestaan. Tarkoituksellista tai ei, mutta ainakin olut on saanut ansaitsemansa huomion. Olut on hyvä, joidenkin mielestä jopa Suomen paras. Tämän lisäksi se on kohtalaisen juhlallinen painos jo siinäkin mielessä, ettei kotimaan markkinat niin sanotusti näitä tynnyrikypsytettyjä oluita ole tursuilleet. Jokunen, niin ikään pidetty, erä on toki festareilla ja ravintoloissa nähty, mutta maailmalla jo ehkä tasoittumaan päin oleva tynnyritrendi ei oikeastaan koskaan ole pohjolan panimoiden keskuuteen tainnut levitä.

Aihetta on pyöritelty myös kotimaisten blogistien salaseuran (kyllä vain, sellainen on olemassa) toimesta ja etenkin asian ytimeen tiukasti pureutunut Mushimaltin viskinero Nicolas on tehnyt aiheen tiimoilta hyvää taustatyötä. Muun muassa olutta leimaavan bourbonin ja jopa viskimäisyyden diktatuurin kireydestä käytiin ryhmän kesken melko paljon keskustelua, kokemusten erotessa toisistaan jonkin verran. Mushi tuota sitten hieman selvitteli ja asiaan saatiin selventävää lisävalaistusta. Liikkeellä olevien pullojen sisältö on muhinut tynnyreissä 4-7kk:n ajan, mikä luonnollisesti vaikuttaa kahden aikajanan ääripäistä löytyvän oluen makuun tunnistettavasti. Bourbonia näistä varmasti löytyy, eli ei syytä huoleen!

Olut on kypsytetty Solera-tyyliin, eli kun tynnyristä on valutettu ulos yksi erä, on uutta lykätty sisään korvikkeeksi. Tynnyriä ei kuitenkaan ole laskettu kerralla tyhjäksi, vaan uuden erän pohjalle on jätetty sopivaksi katsottu määrä siellä jo muhinutta olutta, joka sitten sekoittuu vastalisätyn kanssa iloisesti. Tästä johtuen pullojen sisällöissä on hienoisia eroja. Hörhöjä kiusoitteleva peliliikehän olisi ollut merkata kukin erä erikseen, mutta Alkon käytäntö tuon luultavasti estää, kun valikoimaan on tarjottu ”vain yhtä BBAIS:ssää”…

Ylistävää julistusta on joka tapauksessa kuulunut taholta jos toiseltakin ja kyllähän tuohon kuoroon mieluusti yhtyy. Tässä kohtaa mainittakoon, että panimo toimitti blogistikatraalle tuoreet näytepullot Alkoon saapumisen tienoilla ja sellaisen sain minäkin. Olin toki ehtinyt jo useamman sellaisen jo Alkon verkkopalvelunkin kautta tilaamaan, mutta ainahan yksi lisäpullo tervetullut yllätys on.

Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout
Musta olut kaatuu lasiin suht verkkaiseen tahtiin talviyön luodessa oivat puitteet sen ihmettelyyn. Ruskea vaahto katoaa pinnalta melko nopeasti, on aika sukelluksen... Ensinuuhkaisu. Bourbon! Pehmeä, vaniljainen, syvä. Bourbon! Hyvä. Runsas, paahteisen maltainen, hennon tamminen ja hyvin suklainen. Bourbon! Tummaa siirappisuuttakin, sen myötä saaristolaisleipää ja taustalla kypsää hedelmää... Ja sanoinko jo bourbonin? Nyt liikutaan syvissä vesissä. Huhhuh!

Maku... Se on hieman vaimeampi ja ohkaisempi kuin tuoksun ja ilmoitetun vahvuuden puolesta odotin. Suutuntumakin hakee aluksi otettaan, mutta löytää sen lopulta suht mallikkaasti. Pyöreämpikin toki voisi olla, mutha mutha...

Paahteisen maltaisen, suklaan sävyttämän tunnelman kruunaa vaniljainen, bourbonviskinen ja kevyen tynnyrinen dominanssi. Kokonaisuus säilyy vahvoista piirteistään huolimatta melko joustavana, tasapainoisena ja toimivana. Vahvuus välittyy vahvana lämmön tunteena ja paikoin korostuneena viskimäisyytenä, mutta 13-prosenttiseksi olueksi juotavuus on naurettavan helpolla tasolla. Siirappinen, huulia tahmaava vaikutelma pelastaa tunnelman syvyyden puutteita osaltaan ja jälkimaun jälkeen (no siellä ihan lopussa siis) suuhun nouseva kaakaomainen lempeys nostaa hymyn huulille.

Soljuvuutta ja jyhkeyttä kun saataisiin vahvuuden lukemiin sovitettuna enemmän, oltaisiin Saveur-Bieren listoilla "Add to card"-osastolla monissa maissa... Tai minne nyt enää edes toimittavatkaan. Tynnyrikypsytettynä, hyvin kesytettynä harvinaisuutena mennään joka tapauksessa tämän maan tuntemani oluthistorian kärkipäähän. Heleposti. Onneksi tilasin useamman.

Tuomio: Bourbonia, lämmintä tunnelmaa ja hyvänlaista vahvuutta henkivä IS.

Pisteet: 42/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti