maanantai 20. helmikuuta 2017

Alkon Pienpanimo-oluet 2017: Vakka-Suomen Prykmestar Saazer Pils

Vakka-Suomen Prykmestar Saazer Pils

Uudessakaupungissa lähdettiin kevään kunniaksi taistoon trendin harjalla porskuttavia IPA- ja APA-humalailoitteluita vastaan. Kapuloita jenkki- ja NZ-humaloitujen alejen rattaisiin lyötiin paksun mallaspommin sijasta yhdistämällä avokätinen vanhan mantereen humalatarjonta samean, kellerbiermäisen lageroluen puhuttelevaan tunnelmaan.
Panimomestarimme Jani Vilpas halusi luoda eurooppalaisen vastineen muodissa oleville APA- JA IPA-tyyppisille olueille, joihin on lisätty esimerkiksi amerikkalaisia tai uusiseelantilaisia humalalajikkeita.
– Valitsin vanhan ja perinteikkään tsekkiläisen Žatecin alueen saazer-humalalajikkeen ja käytin oikein reilulla kädellä. Sanalla sanoen lykkäsin sitä oikein pirusti kattilaan.
Etiketti kertoo oluessa käytetyn lattiamallastettuja, kenties saksalaista alkuperää olevia maltaita. Saazia on se sijaan lyöty pönttöön lapiokaupalla ja hommahan toimii juurikin niin hyvin kuin näistä kutkuttavista lähtökohdista voi vain odottaa. VASP taitaa germaaniset olutkuviot hyvin ja Saazer on jälleen yksi oiva esimerkki tästä laatuun perustuvasta osaamisesta. 

Etiketissä seisova ”Pils” on toki kyseisen oluen tyylin suhteen hitusen harhaanjohtava termi kellerbiermäisen ulkomuodon ja rungon vuoksi. Toisaalta humalassakaan ei ole säästelty, joten Pils toiminee hyvänä yleisterminä vahvemmin humaloitujen lagereiden rapean makuprofiilin ilmentäjänä, vähän samaan tapaan kuin alejen puolella IPA- tai pidempään käytetty American-etuliite. Tai ainakin itse koen että IPAn itseisarvo ei terminä ole enää pelkkä India Pale Ale, vaan sen käyttö lyhenteenä kertoo modernista (US tai NZ) humaloinnista erinäisten ale-lajien joukossa, kuten Black IPA, White IPA, Belgian IPA… Mutta sitten asiaan.

Vakka-Suomen Prykmestar Saazer Pils
Vaalea, samea olut kuohkealla vaahdolla, joka hetkeksi estää koko pullon kertakaadon panimon omaan lasiin. Tuoksussa ensimmäisenä kevyen sitruksista, ruohoisen tuoretta humalointia, häivähdys hedelmää sekä runsaampaa kotipuutarhan yrttikirjoa. Vaalea maltaisuus on läsnä yleisenä viljavuutena, kevyenä leipäisyytenä. Raikas, linjakas, puhutteleva.

Maultaan tuoksua ruohoisempi, yllättävän ruokaisa ja ryhdikäs, mallasrungon saadessa selvästi lisäpontta sameanpuhuvasta ulkomuodosta. Tunnelma on rungon osalta paikoin hyvinkin pehmyt. Lopun rutistuksessa ruohon ja vehreän yrttisyyden seurana mannermaista sitruunaisuutta, alkupuoliskolla hedelmänkuorimaista tunnelmaa sekä läpi matkan mukana kulkevaa, vaalean leipäistä, kevyen keksimäistäkin mallasta. 

Paikoin kevyttä humalan karkeutta, muttei oikeastaan missään vaiheessa peruspilsin sfääreihin nousevaa kärkevyyttä. Humalaa joukossa kuitenkin on, mutta sitä tuntuu olevan vähän kaikkialla. Kuin kukkaniityn läpi pihaperän sitruunapuun alle haavi auki vedetty kokonaisuus, joka vakuuttaa melko syvällä tasolla.

Tuomio: Tunnekuohun keskellä jopa huumaava lagerelämys, joka on viimeistelty kuin runsaammatkin jenkkialet, vanhan mantereen arvokkuus ja maanläheisyys kuitenkin pääosassa pitäen. Kerrassaan upeaa.

Pisteet: 38/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti