keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Alkon pienpanimo-oluet 2015: Malmgård Barley Wine

Mmmm... Malmgård...

Malmgårdin Barley Wine oli ennakkoon yksi pienpanimokattauksen odotetuimpia oluita ja yksi  muutamasta kellariinkin suljettavista vaihtoehdoista. Muutaman pullon nappasinkin odottelemaan tulevia vuosia, mutta tokihan yksi on hyvä tuoreeltaankin maistaa… En tiedä mitä matkan varrella on tapahtunut, sillä lähes jokaisen pullon kohdalla olut on haisteltavissa jo ennen korkin aukaisua – samaa ovat sanoneet muutamat muutkin eli täysin harhainen en havaintoni suhteen ole. Kuranttia tavaraa pullosta kuitenkin paljastui, joten liekkö pullotuksessa vain läikkynyt vähän yli tai kuljetuksessa viereiset pullot sanoneet sopimuksensa irti. Mene ja tiedä, pääasia että olut on kunnossa.

Alkujaan liikkui paljon epäilyjä, että Malmgårdin takavuosien legenda, Häijy Markku olisi tehnyt tämän myötä paluun, mutta tiettävästi eri reseptistä kuitenkin on kyse. Huhujen mukaan mallaspohja on eri ja hiivalaatukin on vaihtunut Markun ajoista… Tuhdin mallaskattauksen päälle on lisätty vielä sokeria tehostamaan hiivan toimintaa ja melkoisen rapea annos on humalaakin keittoon heitetty – tarjolla on nimittäin yhteensä 76 EBUa eli hyvän IPAn lukemissa liikutaan. Tarkempaa tietoa käytetyistä lajikkeista saati mahdollisesta aromihumaloinnista ei ole, mutta hyvältähän tämä paperilla näyttää.

Malmgård Barley Wine
Kaunis, varsin punertavan ruskea, rauhallisen syvä ja kuohkeasti vaahtoava olut. Upea ilmestys pakkasillassa! Kuten muuallakin on havaittu, myös minun pulloni antaa tuoksua ennen korkin aukaisua – jännittävää… Korkki tuskin falskaa, millään muotoa flättiä saati eltaantunutta olutta ei ole tarjolla. Lasiin kaadettuna jyhkeä malmgårdilainen tuoksuu miellyttävältä, runsaan maltaiselta, makeahkolta ja vahvalta. Pääosassa on odotetusti tiivistä karamelisuutta henkivä, tummahko maltaisuus, hienoisen keksimäinen leipäisyys sekä tumma, kuivattu hedelmäisyys. Pehmyttä, silti kuivaa ja edelleen imeltynyttä. Pähkinää, valkopippurin kaikuista mausteisuutta, sitruksen vivahteista, hedelmäistä puristusta. Vahvuus tuntuu arvokkaana, liköörimäisenä tunnelmana – jotenkin vähän tiivis paketti kaiken kaikkiaan on...

Maultaan nautinnollinen, ehkä hieman kuiva omaan makuun. Humalointi on esillä runsaalla kädellä ja etenkin maun jälkipuoliskolta löytyy hyvin purevaa, sitruksisen pihkaisuuden sävyttämää tuntumaa. Tummahkoa, toffeisen tiivistä makeutta henkivää, kevyen paahtuneen leipäistä maltaisuutta keksimäisellä viimeistelyllä löytyy myös hyvin – samoin hieman ohuempaa, kypsänä kuivattua hedelmäisyyttä rusinan ja luumun vivahtein. Selvää mausteista kuivuutta, salmiakinkinomaista yrttisyyttä, pähkinää sekä puumaista navakkuutta. Lämmin, runsasmakuinen ja makeuden lähteistään huolimatta kuivahko joskin tahmaava. Vahvuus ilmenee arvojuoman kaltaisena olemuksena, hitautena ja arvokkuutena…

Tuomio: Hyvinkin maistuva nautintojuoma, joka omaan suuhun jää hieman turhan kuivaksi. Tämä ei haittaa, sen verran mauista löytyy syvyyttä mitä ammentaa! Erittäin pätevä, raskaan pakkasillan rentouttaja… Vahva takkasuositus!

Laadukas ja lämmittävä, rapsakasti humaloitu barley wine. 

Pisteet: 41/50

2 kommenttia:

  1. Tuo puhuttanut "pullotuoksu" juontuu kuulemma hankalamman pullotuksen yhteydessä ylikuohuneesta oluesta joka kuivuttuaan jäi tehokkaaksi promotuoksuksi pullon kylkeen jolla voi hieman tyypata olutta sitä avaamatta tai ostamatta. Korkit eivät siis falskaa eikä olutrekkoja ole kaatunut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terve, näin vähän uumoilinkin vaikka jotkut sanomansa mukaan "sihinää" korkin seuduilta olivat havainneet - omaan korvaan meluhaittoja ei kuitenkaan ilmennyt eikä oluessakaan mitään vikaa ollut. Päinvastoin :)

      Poista