tiistai 5. elokuuta 2014

Suuret Oluet, Pienet Panimot 2014 - Oluita 1/2

Kelitkin suosivat...

Suuret oluet, pienet panimot-tapahtuman pölyt ovat jo laskeutuneet ja mielenkiintoisia raportteja on kanssabloggareiden kynistä virinnyt. Itsekin purin jo päällimmäiset tuntemukseni parin päivän täsmäiskusta tapahtumapaikalle ja nyt on vuorossa lupaamaani läpikäyntiä itse oluiden makukokemuksista. Maistettuja oluita kertyi parisenkymmentä ja koska tekstiä tuli kohtalaisesti, päätin jakaa jutun kahteen osaan. Eipä siinä kait sen kummempia, kuin lähdetään käymään oluita lävitse maistelujärjestyksessä:

Maku India Pale Ale
Maku Brewing, Tuusula, India Pale Ale, 7,3%
Pisteet: 39/50

Panimoskenen tuoreimman tulokkaan, Tuusulaan majansa perustaneen Maku Brewingin tiski valikoitui itseoikeutetusti tapahtuman ensimmäiseksi piipahduspaikaksi. Koska golden alet eivät yleisesti juurikaan houkuttele, oli IPA selvä valinta – tämä olikin omilla listoillani must-maistettavien joukossa!

Maku India Pale Ale
Tuoreen greippinen, myös vahvaa pihkaisuutta henkivä IPA. Karamellinen makeus nostaa päätään ja taiteillaankin ehkä liiallisenkin imelyyden rajamailla, mutta lopulta pahin makeus taittuu - myös kylmänä orastanut alkoholi hiipuu nopeasti maltaan alle. Tuntumaltaan melko runsas, hivenen tahmaavakin ja sopivasti pureva. Laadukas aloitus uudelta panimolta, joka kääntyy kyllä hienosti edukseen!

Ruosniemen Sourniemen Sourstout
Ruosniemen Panimo, Pori, Stout, 4,7%
Pisteet: 34/50

Ruosniemen tiskin edustalle pystytetty leiri osaltaan vaikutti etukäteen mielenkiintoiselta vaikuttaneen, happaman sourstoutin ajautumiseen maistelulasiin seuraavaksi.

Mielenkiintoinen... Alkuun punertavan marjaisaa happamuutta henkivä, melko nopeasti ylikuivan kahvin kautta miellyttävään kahvin ja suklaan sekaiseen paahteeseen matkaava, monivivahteinenkin makukokemus. Paahteinen loppupuoli on omaan makuun, alun hapanta puolta sekä siirtymävaihetta pitää hieman sulatella. Veikeää tekemistä, joka kieltämättä toimii mukavasti. Yllättävän selkeä jako pääteesien suhteen kuitenkin on: happamuus hallinnoi alkua, paahde viimeistelee loput - sekamelskalta vältytään hienosti. Tuoksu muuten henkii lähes ainoastaan paahteen suuntaa...

Beer Hunter's Mufloni Mosaic Vehnäipa
Panimoravintola Beer Hunter’s, Pori, Wheat Ale (Wheat IPA), 6,0%
Pisteet: 39/50

Perinteisemmän porilaispanimon tiski henki jenkkihekumaa ja nousevan helleaallon harjalla vehnäinen humalapommi kuulosti vakuuttavimmalta. Kyseessä on markkinoinnin mukaan ”hulppeasti” Mosaicilla humaloitu vehnäolut.

Raikas, maistuva, kesäsäässä hellivä. Vaalea, runsas ja pehmeän vehnäinen, roppakaupalla maistuvaa hedelmäisyyttä, myös sitruksen purentaa tarjoava olut. Myös hienoista maustemaisuutta esiintyy ja kokonaisuutena olut onkin varsin onnistunut paketti. Kaunista ja rapeaa hellepäivän nektaria Porista!


Kosoolan Panimo / Hiisi Pohjoisen Jättiläinen
Panimo Hiisi, Jyväskylä, Barley Wine, 11,0%
Pisteet: 43/50

Pitkään jätti allekirjoittanutta kierteli, mutta Rautatietorilla tiemme vihdoin kohtasivat. Seurueessammekin viihtyneen kotiolutmestarin, Juhani Palttalan (Kosoolan Panimo) luoma kohuttu Del Norte Titan-barley wine niitti kunniaa sitä maistaneiden oluenystävien joukossa. Blogikollegani Jaska intoutuikin ehdottomaan Hiisille voimien yhdistämistä ja näin eräänä keväisenä lauantaina Heinämäen hiisiverstaalla ahkeroitiin Juhanin kotioluen laajemman skaalauksen parissa – Del Norte Titan tulisi saamaan jatkoa kaupallisemman version voimin. Massatuotannosta lienee kuitenkin turha puhua, sillä eräkooksi muodostui noin 350-litraa, josta tätä kirjoittaessa on jäljellä vain hajanaisia pulloja sekä huhujen mukaan ainakin yksi kellaroitu kegi Jyväskylän Kauppakadun uumenissa. Oluen syntyä olin itsekin sivusta seuraamassa ja pitkään sen maistaminen on kutkutellutkin.

Kosoolan Panimo / Hiisi Pohjoisen Jättiläinen
Pähkinäinen, punertavan ruskea, varsin kaunis olut. Tuoksu hurmaa... Makeahko, rusinan sävyttämä, kuivatun hedelmäinen, hieman karamellista imelyyttä ilmentävä ja limppuisen maltainen. Kevyttä alkoholin lämpöä, arvokkaan jälkiruokaviinimäinen, liköörin sävyinen yleisilme.

Maultaan niinikään hekumallinen, varsin lämmittävä ja lopussa kevyesti pureva. Tummahkoa, saaristolaisleivänkuorista, kevyen siirappista makeutta löytyy hyvin, samoin sameaa, rusinan tahdittamaa, kypsänä kuivattua hedelmäisyyttä sekä kevyttä yrttiä. Suutuntumaltaan melko runsas, pehmeä ja suussa soljuva. Kokonaisuutena kohtalaisen imelä, lämmin ja runsas – arvokas jälkiruoka ihan sellaisenaan. Tyylikkäästi esiintyvä jättiläinen!

Hollolan Ameriikan Hirvi APA
Hollolan Hirvi, Hollola, American Pale Ale, 5,5%
Pisteet: 35/50

Uusien ja kokeilunhaluisten panimoiden lisäksi myös vieressä seissyt Hollolan Hirven tiski kiinnosti kovasti ja varsin aktiivisesti sen ympärillä tulikin parveiltua. Hollolalaisten tuotteet ovat Päijänteen toisen pään maisemissa harvinaisia tuttavuuksia, joten tilaisuuden tullen maatilapanimon oluisiin käy mieluusti käsiksi. Tettnangeria ja Magnumia humalikseen saanut, rapsakka hirvi on vielä kuivahumaloitu jenkkiläisellä-Tomahawkilla. 51 EBU, suodattamaton, pastöroimaton…

Keskirunsas, kevyesti aprikoosista hedelmäisyyttä henkivä, hieman karamellisen maltainen maku. Greippistä purentaa, melko tuoretta sellaista, löytyy varsin mukavasti. Katkera jälkimaku on pitkä ja suhteellisen runsaskin. Alkuun yleiskuvasta löytyi jotain hollolalaiseen pihapiiriin johdattavaa, maalaismaista rouheutta, hieman viljavaakin tuntua – virhemausta tuskin lienee kysymys, miellyttävän vivahteen olut siitä joka tapauksessa saa. Ajan kanssa tuo piirre taittuu ”puhtaamman” APA-kirjon tieltä. Varsin mainio, perusvarma valinta.

Hollolan rivistöä tuli tutkittua tarkasti...

Ruosniemen Vapaaherra Keskimäen Maalaispassio
Ruosniemen Panimo, Pori / Panimoravintola Beer Hunter’s, Pori, Aromatisoitu olut, 5,7%
Pisteet: 36/50

Porilaisten marssi erikoisuuspuolella oli vahvaa… Erikoisolut ei tässä tapauksessa kuitenkaan tarkoita valtamediassa yleistä tapaa leimata jokaista ei-vaaleaa-lagerolutta (joskus ihan toimijan tavan tallaajalle ”tuntemattomampi” nimikin tuntuu oikeuttavan termin käyttöön), vaan ihan oikeasti olutta, jossa on selkeästi jotain erikoista tai ei-niin-tyylinmukaista twistiä. Itse kelpuutan raparperilla ja punajuurella maustetun, villihiivoilla käytetyn porilaisen maalaisoluen erikoisuuksien joukkoon – vieläpä varsin kutkuttavana sellaisena. Oluen esittelypuhe oli sen verran mielenkiintoinen, että lainaan sen vielä tähän yhteyteen nähtäväksi:

”Ensimmäinen juotava kantaatti Ruosniemen Panimon ITE-taiteellisen jaoston (oluentekijät Karpale & Louhi) ja Beer Huntersin oluenpanija Ekholmin suurtyöstä Porilainen mallasoratorio käsittelee paikallisidentiteetin vaikutusta makuaistimuksen kautta avautuvaan pyhyyden kokemukseen. Teoksen keskiössä on oluenlaskija Keskimäen sateiselta kotipihaltaan poimima söörmarkkulainen raparperi, jonka ympärille rakentuu ronski maalaisolut aineksinaan lisäksi satakuntalaista paahdettua punajuurta, kilokaupalla slovenialaista Styrian Golding-humalaa sekä Brettanomyces-villihiivaa.”

Jaa-a… Varsin mielenkiintoisen oluen äärellä ollaan. Raperperi esiintyy maussa varsin tehokkaasti, joskaan kovin happamaksi sen läsnäolo ei makumaailmaa onneksi tee. Brettan aromit ovat yllättävän nätisti aisoissa ja pääpaino onkin oranssin sävyisessä, hieman sitrusta tunnustavassa porkkana-punajuuri-raperperi-aromisessa ”hedelmäisyydessä”. Raaka-aineisiin nähden yllättävän tasapainoinen ja jopa hillitty lopputulos – speksejä tuijottaessa tunteet olivat hieman pelonsekaiset… Näin jälkikäteen voikin sanoa olevansa hieman pettynytkin, kyllähän tästä olisi jotain juomakelvottoman rajamaita hätyyttelevää pitänyt syntyä. Kenties brettan suitsittu rooli tasapainottaa pakettia riittävästi, aika jännä tämä silti on. Härskin näköinen ainakin – vai miltä samean ja haalean porkkanamehun näköinen olut sitten kuulostaa?

Hiisi TUFF!
Panimo Hiisi, Jyväskylä, India Pale Ale, 6,2%
Pisteet: 38/50

Panimo Hiisi x TUFF! = TUFF IPA! Eli rapeaa on meno jyväskyläläisvoimin – mikä jottei. Kulttuuriyhdistys TUFF! on yksi kotikaupunkini vireän nuorisokulttuurin ja urbaanin elämänmenon ilmentymistä – opiskelijakaupungin tunnelman pyyteettömistä elävöittäjistä. Tarkemmin sanottuna kyseessä on jyväskyläläinen kulttuuriyhdistys, joka järjestää poikkitaiteellisia tapahtumia ja dokumentoi keskisuomalaisen kulttuurin kehitystä. Tällä kertaa kaksi alueen yritteliästä vaikuttajaa ovatkin lyöneet viisaat päänsä yhteen ja lopputuloksena on syntynyt makunystyt räjäyttävä ja suuta tärisyttävä amerikan tyylin IPA. Iskevän näköisellä hanalätkällä varustettu olut julkaistaan virallisesti keskiviikkona 6. elokuuta levymusiikin ja valokuvanäyttelyn tahdittamina Jyväskylän Shakerissa. Itse otin varaslähdön ja maistoin oluen SOPPissa. Oluen tarinasta on myös tarjolla videokuvaa

Hiisi TUFF!
Raikas, maistuva ja rapea – ennen kaikkea tuore! Näillä termeillä pääsee jo melko pitkälle. Greippistä tuoreutta, kevyttä eksotiikkaa hedelmäisessä muodossa – varsin vaalea, kepeän makea mallasrunko, hieman havuista pihkaakin. On hyvä, on pureva, on TUFF! Lyhyestä virsi kaunis: kesäsäässä hemmotteleva, on todella hyvä!

Ruosniemi / Sori Brewing Vientiassistentti Islay Sahti
Ruosniemen Panimo, Pori / Sori Brewing, Sahti, 6,9%
Pisteet: 42/50

Tallinnasta osoitteen löytänyt Sori Brewing edusti SOPPissa porilaisten tiskillä tarjolla olleen yhteistyösahdin muodossa. Katajaista perinnejuomaa paritettuna skottiperäisin teemoin – tämä sahti on kypsynyt Laphroaig Quarter Cask –tammessa! Sanomattakin selvää, että tässä oli yksi pakollisten oluiden listaan mahtunut tuotos!

Ruosniemi / Sori Brewing Vientiassistentti Islay Sahti
Aijjai! Todella hienoa, suussa sulavaa tekemistä… Ylikypsää banaania rukiisen makealla, kauniin turpeisella pohjalla. Hentoa turvesavua, syvyyttä, runsautta ja monisyistä vivahteikkuutta. Tuhti, tasaisen pehmeä ja viettelevä. Islayn henki on läsnä, se tekee tunnelmasta rehdin arvokkaan. What would Jesus drink? En tiedä, eikä oikeastaan kiinnosta – minä otan tätä!

Taako Pihtla Õlu
Oü Taako, Pihtla (Viro), Koduõlu (Sahti), 7,6%
Pisteet: 35/50

Virolainen Taako on vuonna 1990 perustettu, etelänaapurimme ainoa virallinen kotioluen valmistaja. Saarenmaan eteläosista, Pihtlan kylästä ponnistava toimija valmistaa suvussa kiertäneen reseptin pohjilta perinteistä Saarenmaan sahtia. Monista suomalaisista sahdeista poiketen, valmistuu virolaissaariston perinneherkku ilman ruista – sen mallaspohja muodostuu kahdentyyppisestä, vaaleasta ohramaltaasta. Ensimmäinen koduõlu omalle kohdalleni ja mieluusti otan kokemuksen vastaan.

Maistuva virolainen...
Ananasmehun näköinen, samea olut Viron saaristosta. Yleisesti ottaen makumaailma viittaa sahtiin, mutta on asteen pari kevyempää runsaudeltaan. Hieman banaania, mutta enemmälti pullahiivaista tuntua ja viljaisan kaikuista mallasta. Keskirunsasta, hiivasta nousevaa mausteisuutta, kokonaisuutena myös hieman kuiva. Ei hassumpaa, maistuva kokemus.

Hollolan Hirvi Kivisahti
Hollolan Hirvi, Hollola, Sahti, 6,5%
Pisteet: 43/50

Kivisahtia voidaan hyvällä omalla tunnolla kutsua nykypäivänä harvinaiseksi herkuksi, olutmaailman erikoisuudeksi. Hollolalainen hirvipanimo on nimittäin kyseisen perinnejuoman ainoa kaupallinen valmistaja maailmassa, eivätkä sen valmistukseen käytetyt perinteiset menetelmätkään järin yleisiä enää nykypäivänä ole. Sahdin vierre nimittäin valmistetaan lisäämällä valmistusastiaan hehkuvan kuumiksi lämmäytettyjä kiviä, jotka nykytekniikan sijaan toimivat tarvittavana lämmönlähteenä mäskäyksessä. Perinteisiä menetelmiä perinteisen arvojuoman äärellä – tätä nektaria lähdin vakaasti paikan päällä tavoittelemaan ja kylläpä se kannatti…

Maistuva Kivisahti
Huh! Tumman banaaninen sahti, joka kaikuu rukiisen karamellista makeutta sekä kevyen limppuista imelyyttääkin. Tuo rukiisuus on kaunista, mutta myös orastava savun henkäys viettelee tunnelmallaan. Tätä jos mökkimaisemiin saisin, olisin ikionnellinen… Parhaita kotimaisia sahteja – heittämällä!


---

Siinäpä ensimmäiset makumatkat tapahtuman antiin. Loput ja yksi bonus-kohtaaminen sitten seuraavassa jutussa....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti