torstai 28. elokuuta 2014

Myrsky olutlasissa - Tarina tossujen ja ruisoluen nimikiistasta sekä sen jälkimaut (Teerenpeli Ruisreiska)



Teerenpelin rukiinen Ruisreiska ei suinkaan ole ensiesittelyssä Olutkellarin puolella, mutta nimijupakan ja uudelleen brändäyksen johdosta päätin ottaa puolitoista vuotta vanhan arvion uusintatarkasteluun. Aiemmin sympaattisella Rentoreino nimellä tunnettu pienpanimo-olut nostatti myrskyn olutlasissa ja sai Reino-tossuja valmistavan Reino & Aino Kotikenkä Oy:n varpailleen. Rukiista "reino-olutta" syytettiin kovimman mukaan isänmaallisten pappatohveleiden nimellä ratsastamisesta. Brändi ilmeisesti omaa kaikki oikeudet Reino-sanaan sekä sen käyttöön yhdyssanan osana, minkä vuoksi Suomessakaan ei 30-luvun jälkeen ole ristitty ainoatakaan Reino-poikaa tekijänoikeuksien vuoksi... Jupakan takapiruna toiminee osaltaan Reinotehtaan yhteistyökytkös salkkulagerjätti-Olviin, jonka Reino-bulkkiahan oli laajalti tarjolla aina viime kevääseen saakka. Yhteistyösopimus on muuten edelleen voimassa eli 1+1=?... Markkinaoikeudelle kannetta perustellaan kuitenkin mm. seuraavin teesein:

REINO-tavaramerkki on ilmiö suomalaisessa yhteiskunnassa. REINO-brändi on kestänyt vuosikymmenet ja sen on ottanut omakseen aina uusi sukupolvi. Näin ollen tavaramerkki REINO on hyvin vahva ja siksi sen erottamiskykyä, siihen liittyviä positiivisia mielikuvia ja sen taloudellista arvoa halutaan jäljitellä ja hyödyntää.”

Mene ja tiedä, ainakin omaan korvaan kuulostaa hieman kaukaa haetulta. Näin kuluttajana voin kommentoida, että itselleni ei mielenyhtymää tossujen ja ruisoluen välille missään vaiheessa muodostunut – eivätkä edes Olvin Reinot ja Teerenpelin rennommat versiot menneet sekaisin edes ajoittain harhailevan ajatuksen tasolla. Sen sijaan aiheesta irrallisena kommenttina voinen heittää, etten kyllä ole koskaan ymmärtänyt näiden pappatohveleiden huumaa saati usein nähtävää ulkokäyttöä. Tämähän on vain minun mielipiteeni yksityisenä kuluttajana, mutta ainakin se on eri linjassa kuin kanteessa perusteluna ollut ”positiivinen mielikuva”, jonka tohvelit kuuleman mukaan luovat. Päätös on kuitenkin tehty ja Teerenpelikin reagoi nimenmuutoksella jo kevään puolella ounastellessaan Markkinaoikeuden lopullisen päätöksen epäsuotuisaa tulosta. Melko pienestähän me Suomessa tuppaamme valittamaan ja tässä alkaa väkisinkin miettimään, että olisiko koira älähtänyt ilman iisalmelaiskytköksiä?

No Teerenpelin toiminta ei nimenmuutokseen kuuleman mukaan kaadu, joten eipä sitä sen kummemmin surkuttelemaan. Olut on nimen lisäksi saanut uudenlaisen ulkoasun ja uusi nimikin on linjassa panimon muun tuotannon kanssa. Ruisreiska-nimessä on jopa tietynlaista, pilke silmäkulmassa-henkistä kettuilua tossuvalmistajan suuntaan, mikä on mielestäni hyvällä maulla toteutettua sekä täysin ansaittua. Tarkoituksellista tai ei, minä tykkään. 

Mutta sitten itse kaiken keskiössä olevaan olueen hieman tarkemmin. Reiskaa en kuunaan ole lasiini kaatanut, mutta sen edeltäjää, paheellista Reinoa jokusen kerran tuli maisteltua. Toissakeväisiin muistiinpanoihin nojaten makumaailma tyydytti allekirjoittaneen tasapainoisella, rukiin henki edellä menevällä kokonaisuudellaan. Täytyy toki myöntää, etteivät seuraavat kokeilut aivan ensimaiston 33/50 pisteeseen nousseet, mutta hyvällä tasolla muistikuvien perusteella kuitenkin liikuttiin. Testataanpa nyt erään vanhan sanonnan paikkansa pitävyys: ”Ei nimi miestä pahenna”, totta vai tarua?

Teerenpeli Ruisreiska
Punertavan ruskea, mukavasti vaahtoava olut. Tuoksultaan odotetun maltainen, ruis on miellyttävästi esillä keskitumman limppuisena. Hitunen happamuutta, kevyelti viljavaa vaaleutta sekä ripaus imeltynyttä toffeen makeutta.

Maultaan varsin sopuisa, ehkä hivenen hiomaton. Rukiinen maltaisuus on kevyen makeaa, limppuista ja rusehtavaa. Mallaspainotteisuuden mukana on sopivasti raikkautta, mutta myös hieman rusinaista otetta. Taustalla hentoa yrttiä sekä vienon hapanta sivujuonnetta josta en niinkään välitä. Limppua tarjoillaan hieman tuhdimmin lopun puolella, mutta ehkä hieman kylmäksi sekin lopulta jättää.

Tuomio: Hyvin rukiista tunnelmaa esittelevä, hieman ehkä keskeneräisen kuvan itsestään kuitenkin jättävä kokonaisuus. Kevyen hapan sivumaku ja melko runsaat hiilihapot lannistavat tunnelmaa, myös tuntumaan sopisi toivoa lisää paksuutta, mutta maitokauppavahvuuksillahan Suomessa on mentävä… Lopulta kuitenkin ihan maistuva, rukiisen limppuinen olut.

Pisteet: 28/50

Eli viitisen pistettä on ajan mittaan nipistynyt ensimmäisten makusteluiden jälkeen. Syitä lienee monia, lähinnä omasta päästä kiinni olevia seikkoja. Puolentoista vuoden aikana makutottumukset ovat ehtineet elämään varmaan aika runsaastikin eikä uutuudenviehätyksen teoreettista voimaa voitane laskea pois laskuista. Lisäksi aurinkoinen kevään alku soveltuu kevytrunkoisille oluille huomattavasti paremmin kuin nyt syksyyn päin taittuva, pimenevä vuodenaika jona ainakin itse haen tarkoituksella runsaan maltaisia, ryhdikkäitä illan lämmittäjiä. Objektiivista harrastuksena tapahtuva arviointi ei koskaan voi eikä saakaan olla, lisäksi on luonnollista, että kuhunkin hetkeen nautiskelija hakee sen kaikkein sopivimman oluen… Ruisreiskan aika ei ollut nyt, joskin hyvä olut se edelleen onkin. Yhdestä olen kuitenkin ensimmäisen arvion kanssa täysin yhtä mieltä: ruista tulisi käyttää oluen teossa huomattavasti rohkeammin – Suomessa kun ollaan…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti