keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Alahovin Vanhan Tornin Vaalea Olut


Golden alea Kuopiosta, tällä kertaa viineistä ja siidereistään kuulun Alahovin viinitilan voimin, joka aloitti oluen valmistuksen viime kesänä. Tuolloin saatavuus rajoittui Vaajasalon saaressa sijaitsevalle viinitilalle, mutta jo syksyllä virisi huhuja tuotannon laajentamisesta ja lähialueen kauppoihin mallasjuomien voimin tulemisesta – sittemmin tuotteita onkin havaittu Joensuussa saakka. Laitoin savolaiset kätyrini asialle ja pari pulloa Alahovin torni-oluita käsiini sainkin… Ensimmäisenä testissä on vaaleampi versiointi.

Tornin evoluutio
1. Puutorni 16m 1856-1906, 2. Tiilitorni 24m 1906-1963, 3. Betonitorni 75m 1963-
Oluen etiketti ja nimikin henkivät kuopiolaista glooriaa – mielestäni onkin mukava idea ottaa maskotiksi Puijon mäellä nöpöttävän betonipiikin sijaan sen edeltäjä, wanha, tiilirakenteinen torni. Puijon mäellähän on aikojen saatossa nököttänyt kaikkiaan kolme eri tornia, joista se keskimmäinen on päässyt etikettiin paraatipaikalle. Ensimmäinen, kuusitoista metrinen rakennelma oli sekin varsin tyylikäs ilmestys, mutta omaa mieltäni lämmittää eniten tuon puurakenteisen tornin vuonna 1906 korvannut, pyöreämpimuotoinen ja jämäkän rouhea tiilirakennelma. Kehityksen juna kuitenkin saavutti Savonmaat kuusikymmentäluvulla ja tiilitorni sai väistyä 75-metrisen betonitornin tieltä… Sen pituinen se, pyörivä ravintola nokassaan tököttävä Kuopion maamerkki seisoo paikoillaan vielä tänäkin päivänä, mutta vanhan muisto elää Vanhan Tornin-oluiden etiketeissä…

Alahovin Vanhan Tornin Vaalea Olut
Utuisen vaalea, hieman oranssiin taittuvan keltainen olut ihan kauniilla, valkealla vaahdolla. Tuoksu on keskirunsas, vaalean viljaisa sekä kuivatun hedelmäinen. Maltaan joukosta löytyy myös hunajaiseksi äityvää makeutta, lisäksi mukana on hento ripaus yrttistä mausteisuutta sekä ruohoista humalointia. Täysin puhdas tuoksu ei kuitenkaan ole, vaan hento vihanneskellarin henkäys takavasemmalta löytyy.

Mausta löytyy kutakuinkin sama kirjo kuin tuoksusta. Ruohoinen humalointi on mukavasti purevaa, muttei liian voimaisaa. Vaalea, viljaisa maltaisuus henkii kevyttä karamellin makeutta, mutta jää tuoksua hillitymmäksi ja kuivemmaksi. Kuivattuja hedelmiä rusina ja aprikoosi edellä, mutta tuoksusta tuttu vihanneksinen puraisu pilkahtaa maun loppupuoliskolla. Myös kevyttä marjaisuutta maussa on – samoin ripaus mausteita. Suutuntumaltaan keskirunsas, humaloinnin kanssa toimivan hiilihappoinen. Jälkimaku on kohtalaisen pitkä, mutta osin sivu- ja virhemakujen värittämä – hieman sekavan oloinen soppa.

Tuomio: Ei nyt ota onkeen viinitilan oluttarjoilu. Selkeää viilauksen tarvetta maun puolelta löytyy, joskin taustalta löytyykin kohtalaisen toimiva, kuitenkin melko tylsäksi esittäytyvä golden ale. Optimaalisin nautintohetki lienee viinitilan terassilla, jossa tunnelma pelastaa paljon – kotikäyttöön ei suurempia suosituksia voi annella, mutta ehkä tämä tästä kehittyy kun tosissaan vauhtiin pääsevät…

Pisteet:  25/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti