Benediktiner Weissbier

• Tyyli: Hefeweizen
• Alk.%: 5,4
• Panimo: Klosterbrauerei Ettal, Ettal, Saksa
• Pantu: Licher Privatbrauerei (Bitburger), Lich, Saksa

"Tuonti" Benediktiner...

Alkon melko tuore vehnäoluttulokas omaa jokseenkin monimutkaisen tarinan – tai ainakin siitä voi itselleen sellaisen tehdä. Eteläsaksalaisessa Ettalin kylässä on seistä tönöttänyt benediktiiniläismunkkiluostari vuodesta 1330 lähtien. Tämä talviurheilijoille tutun Garmisch-Partenkirchenin välittömässä läheisyydessä sijaitseva luostari on valmistanut olutta omatoimisesti vuodesta 1609 saakka, joskin Alko tietää kertoa perinteen olevan lähes yhtä vanha kuin luostari itsekin on. Varmempien lähteiden mukaan luostarin janoisten munkkien tarpeita kuitenkin tyydytettiin läheisen Oberammergaussa sijainneen panimon antimin 1400- ja 1500-luvuilla, omavaraisen oluenvalmistusperinteen ollessa siis ”vasta” 400-vuoden mittainen… 

Ettal Benediktiner Weissbier on aikojen saatossa hiljalleen saavuttanut kasvavaa kysyntää ja viimein munkit totesivat kapasiteetin olevan aivan liian vaatimaton suuren kysynnän kattamiseksi. Apuun kutsuttiin Frankfurtin pohjoispuolella vaikuttava perheyritys Licher Privatbrauerei, joka kuuluu neljän muun panimon (Köstritzer, König, Wernesgrüner & Bitburger) tavoin niinikään perheyrityksenä toimivaan Bitburger Braugruppeen. Perheyritys perheyrityksen sisällä siis… Licher muuten käväisi pikaisesti (2004) Carlsberg-konsernin ”palkkalistoilla”, mutta tuo retki loppui lyhyeen ja yhteistyö Königin kanssa poiki viimein liitoksen Bitburger-yhtymään. Aivan nappikauppaa yhtymän viisikon virvoitusjuomatehtailu ei suinkaan ole, sillä vuonna 2012 yhteenlaskettu oluen ja alkoholittomien juomien valmistusmäärä oli noin 750 miljoonaa litraa…

Benediktiner Weissbierin kotipaikka Frankfurtin pohjoispuolella: Licher Privatbrauerei - Oluen valmistusta valvovat
munkit pääsevät siis reissuhommiin! (kuva: Bitburger International)

Mutta niin… Ettalista Lichiin tulee maanteitse matkaa reilut viisisataa kilometriä, joten aivan aidan takaa ei munkkiluostarista lisäapua lähdetty hakemaan. Munkit valmistavat vehnäoluttaan edelleen myös Etelä-Saksassa, mutta tarjontaa riittää lähinnä Saksan ja Itävallan markkinoille – aivan kuten ennen yhteistyötäkin. Lichissä taasen keskitytään pääasiassa palvelemaan laajempaa vientiä sekä joitain osia kotimaan markkinoista. Vaikka nyt Suomeenkin saadun oluen ”export”-versio onkin valmistettu munkkien valvovan silmän alla luostarin omalla hiivalla alkuperäistä reseptiä noudattaen, on nämä kaksi olutta erotettu kuitenkin omiksi tuotteikseen. ”Alkuperäinen” benediktiiniläisvehnä kulkee siis nimellä Ettaller Benediktiner Weissbier, nyt maistossa olevan Lichter-panimon version tunnustaessa lyhyempää Benediktiner Weissbier-nimeä.

”The closest thing to heaven – Dem himmel so nah”, sanoo oluen mainoslause. Talveksi ei varsinaisesti olisi vehnäolutta tarvittu, varsinkaan kun tummien talvioluiden ystävää ei liiemmin valikoimilla ole hellitty. Ehkä kyseessä on kuitenkin peliliike, joka ennakoi aikaisempaa kevään tuloa, jota onkin jo ajoittain ollut melko vahvana ilmassa. Mene ja tiedä, onpahan uutta hefeä taas maisteltavaksi. Ettalin luostaripanimoon voi muuten tutustua vaikkapa tästä linkistä…

Benediktiner Weissbier

Samea, kauniisti valoa vasten leikittelevä sekoitus rusehtavaa keltaisuutta sekä kevyttä oranssin sävykkyyttä. Vaahtoakin muodostuu mukavasti, melko kestävänlaatuista se myös on. Tuoksu pidättäytyy ja jää melko miedoksi. Banaanista hedelmäisyyttä löytyy yleisellä tasolla, muttei totutun tursuavaan banaanipurukumityyliin kuitenkaan. Meno osaltaan toffeisen karamellinen, mutta on joukossa myös taikinaista vehnän happamuutta.

Maussa mennään hieman parempaan suuntaan. Runsautta on ihan mukavasti ja makukirjo on melko hyvin tasapainossakin. Alku kulkee kevyen banaanin värittämän kypsän hedelmäpurukumin voimin, mutta hiljalleen hiivan tuoma mausteisuus nostaa päätään vahventuen kohti loppua, jossa se saa tukea vehnäiseltä, joskin hillityltä happamuudelta – edelleen hieman vehnäinen taikina tuosta puolesta tulee mieleen. Happamuuden ja mausteisen kuivuuden joukosta pilkottaa kuitenkin myös toffeen ruskeaa makeutta. Suutuntuma hefelle toimiva, sopuisan hiilihappoinen mutta silti riittävän jämäkkä.

Tuomio: Ei ehkä se omaa suuta parhaiten miellyttävä hefe – runsaita makuja tarjoava Benediktiner on kohtalaisen hyvästä tasapainostaan huolimatta hienoinen tunteiden sekamelska, jossa on joukossa häiriköivää tunkkaistakin tuntua. Toiseen pulloon tuskin tulee sijoitettua, mutta vehnän ystäville varovainen suositus – kannattaahan tämä ainakin testata…

Pisteet: 29/50