maanantai 10. helmikuuta 2014

Alkon Pienpanimo-oluet 2014: Lammin Sahti Pyy

Pyystä on moneksi...
Tämäpä olut ei lasiini sitä helpointa tietä päätynytkään. Puolikas lauantaiaamu siinä vierähti, että sen sain pihapiiristäni saalistettua, mutta kuten tapoihin on aina kuulunut: mitään ei jätetä puolitiehen! Tarinan voit lukaista kokonaisuudessaan täältä: Pyyn pyyntiä Olutkellarin tapaan!

Pyy, tuo murteilla puhuva pienikokoinen metsäkanalintu on ikuistettuna maamme vanhimman, toiminnassa olevan pienpanimon eli Lammin Sahdin tuoreimman oluen nimeen ja etikettiin. Lammin lintusarja on jäänyt itseltäni hieman paitsioon, joskin aikoinaan ainakin Pöllöä ja Käkeä on tullutkin maistettua – aika harvakseltaan näitä vastaan sattuu tulemaankaan. Pyyn tarinaa saati tarkempaa kuvausta ei oikeastaan etukäteen ole saatavilla, mutta tutulla tradiotional ale- linjalla tässä mennään. Raaka-ainelistalta ei höyheniä löydy, vaan olut on valmistettu pils-, pale ale-, cara pale- ja värimaltaista sekä Hallertau Magnum-humalista. Valmistuspaikkana on muuten toiminut Bryggeri Helsinki – oletettavan luonnollisesti monitoimimies Pekka Kääriäisen kytköksistä kummankin toimintaan johtuen. Jostain muistan myös lukeneeni, että olut olisi kuitenkin pullotettu Lahdessa..? Muutaman muunkin pienpanimokattaukseen kuuluvan oluen tavoin myös Pyy-olut on ollut aiemmin saatavilla ravintolamyynnissä. Alkon luonnehdinta oluesta kuuluu seuraavasti:

”Kinuskinruskea, erittäin täyteläinen, miedosti humaloitu, maltainen, banaaninen, suklaakakkuinen, hedelmähilloinen, hennon yrttinen, pehmeä.”

Otetaanpa maistiainen vitsin siivittäminä:
Mikä on ”kännissä kuin käki”-sananparren vastakohta?
-Selvä pyy, tietenkin…

Lammin Sahti Pyy
Väritykseltään Pyy on kauniin rusehtava, hieman pähkinän vivahteinen ja ihan hyvän näköinen ilmestys. Tuoksu on varsin mainio, varsin brittiläinen tunnelmaltaan. Mallaspohja tuo tuoksuun miellyttävää, karamellisen rusehtavaa makeutta sekä hennon pähkinäistä aromia. Joukossa on myös kuivattua hedelmäisyyttä sekä teräväkärkistä yrttisyyttä. Miellyttävän maanläheisessä tunnelmassa on myös kevyesti punertavaa marjaisuutta, mutta ehkä myös hienoista kuivakakun aromia – keskinahkea, makea ja hieman kuiva. Omaan makuun toimii erittäin hyvin, tunnelmallista menoa ja hyvää tekemistä alusta loppuun. 

Maultaan myös hyvin toimiva, sopivan haasteellinen mutta siihen nähden kauniin tasapainoinen. Makea, rusehtavan karamellinen mallasrunko ei yllä tuoksun vahvuuteen, mutta on olennainen osa myös makukirjoa. Yrttinen katkeron puraisu on melko voimaisana esillä, joskin pähkinäinen kuivuus sekä leivontahiivan mausteisuutta henkivä tunnelma voimistavat sen vaikutusta – loppumausta voi aistia jopa tuoreen voikukan varren intensiivistä purentaa. Alkoholi hieman lämmittelee, mutta sopii hyvin kuvaan rusinaisen, yleensäkin kuivatun hedelmäisen puoliskon kanssa. Lisäväriä tuo vielä kevyt, tuoksustakin tuttu punainen marjaisuus. Suutuntuma on keskirunsas, oikein toimiva ja hiilihapoiltaan sopivan maltillinen. Maanläheinen, monella tapaa pureva, ajoittain jopa tuoreen kitkerä – silti hyvin tasapainoinen, runsaanmakuinen ja lämmittävä. Toimii!

Tuomio: Kokonaisuutena sopivan haastava, kotimaisesta luonnosta innoituksensa ammentava, brittitunnelmaa kauniisti täydentävä olutnautinto, josta löytyy niin tarvittavaa makeutta kuin purevaa yrttisyyttäkin. Varmasti mielipiteet jakava tuote, johon suosittelen tutustumaan, omaan makuun ainakin toimii loistavasti!

Pisteet: 36/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti