perjantai 18. lokakuuta 2013

Moon Dog / Nøgne Ø Selvmordstokt

Australialais-norjalaisyhteistyöllä valmistettu, tammitynnereissä kypsytetyllä, happamalla kirsikkaviinillä maustettu vehnäportteri… Nimeksi Selvmordstokt (“Suicide Cruise”), etikettiin mystistä marjapuuron väriä ja mustaa sekä jonkinasteinen sotajumala kirves kädessä – tähän on tartuttava! Jos joskus on pakko käyttää vierastamaani ”erikoisolut”-termiä, niin tällä kertaa tuon voisin hyväksyäkin. Vehnäportteria en äkkiseltään muistakaan maistaneeni ja kun raaka-aineluetteloa vilkaisee, voidaankin todeta että melko puhtaasta vehnäsestä tosiaan on kysymys. Mallaspuolelta löytyy nimittäin kuutta eri vehnämallasta ja ei muuta – ”100% wheat beer”.

Grimstadin ylpeydelle, Nøgne Ø:lle mannerten välinen yhteistyö ei suinkaan ole uusi asia, myös aussien kanssa on toimittu onnistuneesti aiemminkin – parhaiten se lienee suurelle yleisölle konkretisoitunut Alkossakin piipahtaneen Bridge Road-yhteistyöhedelmän India Saisonin merkeissä. Nyt kumppanina onkin sitten Melbournelainen, vuonna 2010 kolmen kaveruksen toimesta perustettu Moon Dog. Kotimaisen Ruosniemen tavoin myös kuukoira-panimon laitteet ovat hieman modatumpaa tekniikkaa, ne ovat peräisin nimittäin maatalous- ja meijeri-käytöstä.

Moon Dog / Nøgne Ø Selvmordstokt

Punertava, tumman ruskea olut. Tuoksussa pitkälti tuttua, kriek-lambicien tunnelmaa – ehkä hieman hillitymmällä volyymillä. Punaista, kirsikan hapanta makeutta, hentoa tallisuutta… Yllättäenkään ei juuri mainittavasti muuta, sokkotestissä voisi käydäkin köpelösti.

Maku taasen paljastaa, että jostain aivan muusta on kyse. Kirsikkainen, punaisen marjainen happamuus on edelleen vahvana läsnä. Happaman makean alun jälkeen kitalean tietämillä nousee esiin jauheisen suklainen, kaakaon aromi. Pervosti tuntuu kuin kirsikkamehuun sekoittaisi veteen tehtyä valmiskaakaota… Yhdistelmä tosin toimii jossain määrin, eikä oikeastaan suurempia puistatuksia onnistu aiheuttamaan – ehkä vähän hassu yhdistelmä oluessa toki. Portermaailma esittäytyy lähinnä suklaan voimin, mutta loppua kohden alkaa hienoista paahteisuuttakin löytymään, joskin melko kevyellä tasolla sekä makujen että tuntuman suhteen liikutaan.

Yhteenvetona voitaisiinkin todeta makukirjon koostuvan kirsikkaisesta happamuudesta, jossa on hentoa marjaista makeutta joukossa, kaakaojauheesta sekä kahvisesta paahteesta – kokonaisuutta varjostaa miellyttävä, hillitty mutta jämäkän tamminen tuntuma. Suutuntumaltaan melko kevyt, vahvuutta ei kyllä pystyisi maistamalla arvaamaan – mielenkiintoinen, varmasti mielipiteitä jakava olut, jonka olisi toki voinut jättää tekemättäkin… Ei se silti hassumpaa ole.

Pisteet: 34/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti