Amager Hr. Frederiksen

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 10,5
• Panimo: Amager Bryghus, Kastrup, Tanska

Tanskalainen imperial stout kuulostaa korvaan aivan yhtä hekumalliselta kuin norjalainenkin – näistä minä pidän! Alkon valikoimiin saapuikin hiljattain Tanskan turvallisimman panimon (ks. Fælledin arvio), Amager Bryghusin sympaattisesti nimetty Hr. Frederiksen. Itselleni nimi tuo mielikuvan jonkin vanhemman piirrossarjan päähenkilön naapurissa asustavasta vanhasta ja lempeästä harmaasta herrasta… No, todellisuudessa Hr. Frederiksen on saanut nimensä panimon läheisen ja tärkeän ystävän Peter Frederiksenin mukaan, jonka apua ja tukea ilman Amager ei olisi nykyisensä. Olut kuvastaakin esikuvansa mustaa-huumoria ja vahvaa persoonaa. Hr. Frederiksen on jenkkityylinen imperial stout, johon käytetty kahdeksaa eri mallaslaatua sekä purevia Tomahawk- ja Centennial-humalalajikkeita… Panimon luonnehdinta kuuluu kuta kuinkin näin:

” Even when just poured into the glass, you feel straight away that Mr. Frederiksen is a master of potency and great personality. Pitch-black as Mr. Frederiksen’s humor, this American style Imperial Stout has a dense and creamy, light brown head that leaves an abundance of lacing on the glass as it reluctantly settles.”

Amager Hr. Frederiksen

Mustaa kultaa paksulla, beigen värisellä ja kestävällä vaahtokerroksella varustettuna. Tuoksun yleisilme on melko kuiva, joskin makoisan runsas. Espressomaisen paahteista maltaisuutta riittää, reunoilta löytyy mukavasti myös kuivakkaa tummaa suklaata jauheisessa muodossa. Mokkaisen nahkea, tasainen nautinto, josta löytyy hienoinen salmiakin suolainen piriste. Savua olen myös aistivani, mutta mikäli tuota on, on se varsin mietoa ja vain vivahteena läsnä. Herkullinen kokonaisuus. Maussa myös keskirunsasta tujakampi greippinen katkeruus pääsee esille ja toimiikin tässä yhteydessä oikein mallikkaasti – etenkin maun loppupuolisko on katkeron puraisemana pirteä ja tarpeellisen terävä, sama meno jatkuu paahteiseen ja katkeraan loppumakuun saakka. Espressomainen, hieman kermainen maltaisuus on miellyttävän paahteista ja tumman puhuvaa, loppua kohden myös miellyttävän suklaista joskaan ei makeaa. Taustalta löytyy hitunen lakritsia, ehkä ripaus salmiakkia. Nahkaa, etäistä palvauksen kaikua. Syvä, hidas, runsas ja kokonaisuutena kaunis olut. Huhhei!

Pisteet: 41/50